-
Kuukauden pelimanni
Vuoden nuori pelimanni Antti-Jussi Janka-Murros
Olet savolaissyntyinen, matkan varrella hieman pohjalaistunut paluumuuttajaturkulainen. Mikä oikein olet miehiäsi soittajana?
Olen syntynyt 1983 Pieksämäellä, muuttanut sieltä parivuotiaana Kaarinan kautta Turkuun ja kasvanut siellä. Vuonna 2003 lähdin Kaustiselle Ala-Könni-opistoon ja sieltä seuraavana vuonna Kokkolaan opiskelemaan ensin konservatoriolla ja sittemmin ammattikorkeakoulussa. Viime vuoden kesäkuussa muutin sitten perheen kanssa takaisin Turkuun, joskin opintoni Kokkolassa ovatkin vielä hieman kesken.
Soittajana koen olevani aika vahvasti pelimanni siinä mielessä, että matkan varrella on tullut mielenkiinnolla tartuttua milloin mihinkin soittimeen. Tästä tosin valitettavana sivuvaikutuksena on ollut se, ettei muutamaa instrumenttia lukuunottamatta ole tullut tarkemmin paneuduttua oikein mihinkään. "A jack of all trades, a master of none", kuten irlantilaisessa balladissa todetaan.
Kansanmusiikkiin en myöskään oikein kiinnittänyt sen erityisemmin huomiota ennen tuota kaustisvuoden "herätystä", joten taustalta ja levyhyllystä löytyy paljonkin muunlaista musiikkia. Tähän olen kuitenkin suhtautunut aina rikkautena; näinhän pystyn ammentamaan kaikista astioista vaikutteita niin soittoon kuin sävellystyöhönkin.
Suvussasi on lukuisia pelimanneja, mm. monille tuttu Janka-Jussi oli isoisäsi. Millaista on ollut kasvaa pelimanniperheessä, miten se on vaikuttanut sinuun?
Olen itse asiassa hieman surullinen siitä, etten tullut hyödyntäneeksi Jussin tietotaitoa enempää hänen eläessään. Kuten yllä mainitsin, havaitsin sisäisen kansanmuusikkoni viitisen vuotta liian myöhään. Tokihan hänen kanssaan tuli soiteltua, mutta aika pintaraapaisuksi jäi tämän alan havainnointi.
Koko perheeni on aina ollut musikaalinen. Tästä on ollut se hyöty, että lapsuudesta asti kodissa on soinut ja soittimia on ollut saatavilla. Lisäksi osuvien sukulaisuussuhteiden johdosta olen aina saanut haluamani soittimet melko helposti vähintäänkin lainaan ja tämä on luonnollisesti auttanut osaltaan eri instrumenttien opiskelua.
Turkuun paluuni jälkeen perustimme viime syksynä asuinkaupunginosani Nättinummen nimestä väännetyt "Nättäripelimannit", joka käytännössä on perheyhtye. Siinä nimittäin soittavat tällä hetkellä molemmat vanhempani, toinen siskoni, toisen siskoni kummisetä sekä minä ja rouva. Tosin tätäkään ryhmää ei ole mitenkään lukittu sukulaisuussuhteisiin, eli kiinnostuneet ottakaahan yhteyttä!
On kuitenkin tietyllä tavalla hupaisaa, että kun vanhempani ovat antaneet minulle ensimmäiset eväät soittamiseen, niin tällä vuosikymmenellä minä kerron heille mitä ja miten soitetaan...
Olet ”varttia vaille valmis” kansanmusiikkipedagogi, mitkä ovat tärkeimmät asiat mitä olet ammattikoulutuksessa oppinut?
Koulutus on antanut minulle tietystikin näkemystä ja ymmärrystä nykyisestä kansanmusiikkikentästä ja tulevaisuudessa tarvitsemaani pedagogista pohjaa. Lisäksi musiikin teoriaopinnoista olen erittäin tyytyväinen. Asiat sujuvat helpommin jos voi treeneissä sanoa että "otapa fis-molli" sen sijaan että kertoo jokaiselle erikseen että "no laitapa tuo sormi tuohon ja sitten tuo tuohon ja..." Kuitenkin kokisin, että merkittävin asia jota tämä vuosien koulutus on tuonut, ovat valtavissa määrin haalitut kontaktit.
Pääsoittimenasi on harmoni, joskin sinut on nähty useimmiten kontrabasson varressa. Ovatko molemmat soittimet sydäntäsi yhtä lähellä?
Näin voisi kieltämättä sanoa. Pidän harmoninsoitosta paljon ja sen valinta pääinstrumentiksi olikin luontevaa vuosien pianon ja koskettimien soiton jäljiltä. Harmonin äänessä on oma jäljittelemätön maailmansa ja pidän siitä, miten samalla soittimella voi uskottavasti soittaa niin kirkollisenoloista paatosta kuin hilpeää posetiivimusiikkiakin.
Olen soitellut sähköbassoa oma-aloitteisesti jo 8-vuotiaana ja olen aina pitänyt siitä, mitä basso tekee hyville jameille. Näin ollen aloinkin kontrabassoa treffailla tuolloin Kaustisella vietettynä vuonna. Basisteista tuntuu myös olevan useammin pulaa kuin kosketinsoittajista, joten minuakin on useammin pyydetty projekteihin basistina kuin harmoninsoittajana.
Toisaalta pyrin välttämään liiallista jämähtämistä yhteen soittimeen; esimerkiksi yllämainituissa Nättäripelimanneissa soitan lähinnä mandoliinia ja hieman tenoribanjoa...
Millaista soittoa on tällä hetkellä vireillä, millaisissa yhtyeissä soitat?
Nättäripelimannit nyt lienevät jämähtäneen kaikille mieleen tarpeeksi, mutta henkilökohtaisena lippulaivanani pidän Kouhot-yhtyettä. Päädyin tähän silloiseen tyttöbändiin basistiksi nelisen vuotta sitten ja sittemmin myös porukan pääasialliseksi säveltäjäksi kun kokoonpano koki muutamia suurehkojakin muutoksia. Nykyisellä porukalla olisi tarkoitus saada taas vähitellen jotain näkyvämpääkin aikaan, edellisestä levystäkin kun on jo useampi vuosi. Ikäväkseni tämä seitsenhenkinen ryhmä on maantieteellisesti sen verran hajallaan, että toiminta on toisinaan valitettavan hidasta.
Hieman pienemmällä porukalla toimii amerikkalaista oldtimea ja dylanmaista folkkia soittava ja laulava The Worn Soles, jossa lisäkseni musisoivat harmoniduo Zwei Mannborgsista tuttu Sampo Korva ja huuliharppukirjailija Jimmy Träskelin. Nimiä seuranneet saattavatkin laskea yksi ynnä yksi ja havaita että sama porukkahan soitteli vielä muutama vuosi sitten irlantilaista kansanmusiikkia nimellä Them Three Leprachauns... Myös uusvanhaa skandinaavista materiaalia esittävä Kyöpeli herää silloin tällöin henkiin.
Henkilökohtaista kuplettinikkariani ruokin Kokkolassa perustetussa Vieras Mies -yhtyeessä, jolle tarjoilen persoonallisen laulutaitoni lisäksi myös enemmän tai vähemmän onnistuneita sanoituksia.
Ja jos hypätään hetkeksi kansanmusiikkimaailman ulkopuolelle, niin varmaankin useimmin allekirjoittaneen saattaa löytää koskettimien takaa yökerhoista ympäri Suomen; sieltä missä turkulainen bilebändi 5th Season ikinä sattuukaan keikkailemaan.
Miltä tuntuu valinta Vuoden nuoreksi pelimanniksi?
Kun aiheesta ensimmäisen kerran kuulin tuossa loppuvuodesta, en oikein tiennyt miten päin olisin autossa istunut. Eli aika puun takaahan tämä minulle tuli ja edelleenkään en ihan täysin sitä varmaan hahmota... Tämä on erittäin suuri kunnia, olen valinnasta hyvin otettu. Kiitoksia vielä kerran asiasta päättäville tahoille, aion edustaa arvonimeä paljon ja kunnialla.
Mitä tulevaisuudessa on luvassa?
Tarkoitus olisi saada aikaiseksi paljonkin. Olen mukana perustamassa Turkuun musiikkikoulua, joka erikoisalanaan opettaa tietenkin myös kansanmusiikkia. Varsinais-Suomi on valitettavan hiljainen toimija tällä kentällä ja kovaa vauhtia käymmekin henkilökohtaista ristiretkeä sen eteen, että kansanmusiikkia tehtäisiin täällä(kin)päin aktiivisemmin. Koulun pitäisi käynnistyä viimeistään ensi syksynä, joskin oppilasilmoittautumisia on jo alettu ottaa.
Lisäksi olemassa olevia yhtyeitä pitäisi ajaa eteenpäin, säveltää materiaalia ja päästä keikkailemaan. Enkä tietenkään voi vastustaa kiusausta kehitellä uusia projekteja, nytkin työn alla on jo irlantilaistyyppistä juomalaulukulttuuria kansanmusiikkihenkiseen punkrockiin yhdistelevä porukka joka kulkee nimellä The Dry Stout.
Haastattelu: Tove Djupsjöbacka
Kuva: Jimmy Träskelin
Julkaistu Pelimannissa 1/10.
Pysy tahdissa maailman ainoan suomenkielisen kansanmusiikin aikakauslehden avulla!
Takaisin Kansanmusiikkiliiton kotisivulle
