Rymäkkä
Renttuja ja herrasmiehiä

Tiilia Taalia / Siestan aikaan / Napataan nokkaan / Teesnou limit! / Suvinen tuuli / Näkki / Sotalaulu / Riiuuhambo / Polskamainen / Mustakulma / Sipparin muistolle

Rymäkkä on vuonna 1997 perustettu kymenlaaksolainen yhtye, jossa soittavat Simo Samuli, Tuomas Vanhalakka, Risto Niinikowsky, Jari-Jukka Nippala, Ossi Perälä sekä Arttu Kunnasto. Yhtye on ehtinyt urallaan neljänteen levyynsä, joka samalla on ensimmäinen pitkäsoitto. Ryhmän perussoinnin muodostavat harmonikka, kontrabasso, kitara, harmooni, klarinetti ja rummut. Muutamilla raidoilla väriä antamassa on lisäksi esimerkiksi tinapilli ja kannel. Keskeinen elementti lähes puolessa raidoista on laulu.

Enimmäkseen Rymäkkä häärää kansanmusiikin rempseämmällä ja roisimmalla puolella. Meininki on suoraviivaista, eikä herraseurue pelaile hienostuneilla sävyillä tai verhotuilla vihjeillä, vaan ilmaisee asiansa suoraan ja keskittyy toimintaan. Sanoitukset pysyttelevät pääasiassa selkeissä, kerralla ymmärrettävissä aiheissa; viinassa, naisissa ja tappelemisessa.

Toinen puoli Rymäkkää on haikeaa, letkeästi notkahtelevaa hamboa ja trad.-sanoitusten herkistelyä. Kokonaisuus toimii hyvin, vaikkakin tehokkaasti jyräävät menopalat menevät suorimmin jalkaan ja jäävät myös päällimmäisiksi korvaan ja mieleen.

Renttuja ja herrasmiehiä sijoittuu genre-sekamelskassa selkeästi kansanmusiikkikategoriaan, mutta välillä flirttaillaan muun muassa rockin ja tanssimusiikin suuntaan. Esimerkiksi reteesti folkrokkaava "Sotalaulu" tuo jotenkin mieleen YUP-yhtyeen tuotannon, ja laulajan artikulaatio muistuttaakin Jarkko Martikaisen oivallisen selkeää lausuntaa. Tanssin, vieläpä sellaisen perinteisen seuraintalomeiningin, suuntaan viittaavat rumpu- ja bassosoundit sekä kappaleiden vetävät ja tanssilliset poljennot. Iltamahenkeä välittää myös levyn ansiokas uusvanha kansitaide, jota vastaavat Miikka Tikka sekä valokuvaaja Riku Isohella.

Renttuja ja herrasmiehiä on sujuva levy, jota kuuntelee mielellään. Jylhää huumoria ja soitannollista elämöintiä annostellaan hetkittäin melko suurellakin kauhalla, mutta kaiken kaikkiaan heppa pysyy pojilla hyvin käsissä. Arvelen silti, että Rymäkkä on parhaimmillaan livenä. Kannattaa mennä paikalle, jos ryhmä kotikulmilla esiintyy!

Marjo Jääskä


Iso Karhu
Ulappa

Miehen tehtävä / Setsuanissa / Päivän ohjelma / Maja vuorella / Eläinkunta / Yö (intro) / Aamun tullen / Hiiteen rakkaus / Jälkeenpäin / Voi aurinko, voi kuu / Lumi / Onko muita jotka kärsivät / Kuulen laulettavan

Hannu Virtanen on rohkea lauluntekijä, joka selvästikään ei pelkää haasteita. Parin vuoden takaisella Iso Karhu -yhtyeen levyllä kuultiin Virtasen säveltämiä Raamatun Laulujen laulun tekstejä, ja tällä kertaa Virtanen on työstänyt soivaan muotoon vanhoja kiinalaisia ja intialaisia runoja.

Iso Karhu -yhtyeen muodostaa joukko eturivin ammattilaisia. Laulaen tekstejä tulkitsevat Virtasen itsensä lisäksi Maija Karhinen ja Taito Hoffrén, soittaen Eero Grundström (kosketinsoittimet, haitari, melodika, huuliharppu), Timo Tuppurainen (bassot), Ilkka Tirkkonen (rummut) sekä Tuomas Logrén (kitarat, baritonikitara, dobro, buzuki, perkussiot), joka myös vastaa suurimmaksi osaksi sovituksista.

Levyn yleissointi on kuulas ja avoin, ja vaikka sovitukset ovat melko runsaita, ne eivät kuitenkaan kuulosta täyteen ahdetuilta. Kokonaisuus soi tasapainoisena alusta loppuun, eikä kuulijaa yllätetä äkillisillä sävyn vaihdoksilla. Tasaisuus toisaalta helpottaa kuuntelua, toisaalta selkeiden huippukohtien puute saattaa aiheuttaa sen, että musiikki solahtaa korvien ohi liiankin sujuvasti.

Ulappa -levyllä kaksi erilaista maailmaa kietoutuu toisiinsa. Idän pysähtyneet, kuvalliset runot saavat seurakseen musiikkia, joka on tyylillisesti hyvin länttä. Perusteiden äärellä ollaan; elementtejä on napattu esimerkiksi rockista, bluesista ja folkista. Runojen staattisuudesta ja musiikin dynaamisuudesta muodostuukin härnäävä ristiriita, joka parhaimmillaan purkautuu molempia puolia kirkastavaksi kokonaisuudeksi.

Leppoisaa musiikkia ja vaikuttavia runoja. Toivottavasti Virtasen sävelmien kautta jokunen ihminen innostuu tutustumaan itämaiseen runouteen laajemminkin.

Marjo Jääskä



Leuhu Leevi Väreellä
BABE-03

Luvian polkka /Lepän oksat / Oi miten kaunis / Polskaa / Jenkat / Älä mene heilani / Vanha polska / Istun harjulla / Masurkka / Täällä iloitaan / Hiljainen polska / Pirun polska / Maa on musta

Leuhu Leevi -yhtye syntyi 80-luvun lopulla Kangasalan Pikkupelimanneista kasvaneista tytöistä. Yhtyettä ohjasi aluksi Leenamaija Raukola ja nykyisin Meri Tiitola. Ohjelmistossa on aina ollut kangasalalaista kansanmusiikkia muun suomalaisen ohessa. Leuhu Leevi voitti pelimanniyhtyeiden Suomenmestaruuden Mäntsälässä 1992. Väreellä-levyllä soittaa ja laulaa kaikkiaan seitsemän naista ja yksi mies. Soitinvalikoima on pelimanniyhtyeelle hyvin tyypillinen eli viuluja, haitareita, harmooni, mandoliini, kitara ja kantrabasso. Levy on äänitetty jo legendaarisessa JJ-studiossa Tampereella.

Yhtyeen soittotyyli on mukavan perinteinen ja on myös ilahduttavaa, että yhtyeen ohjelmisto on selkeän paikallista. Mukana on kuitenkin joitakin myös kauempaa lainattuja sävelmiä. CD:n ehdoton helmi on mustalaislaulu "Oi miten kaunis". Melodia on todella komea ja myös yhtyeen sovitus ja tulkinta kappaleesta on onnistunut. Muuten kaipaisin yhtyeeltä tulkintoihin lisää vauhtia ja kiperyyttä - esimerkiksi jenkat jäävät mielestäni turhan vaisuiksi.

Hannu Virtanen


Länsirannikon pelimannit
Ruusu pelimannille
LRPCD 001

Puustellin valssi / Pakarin penkiltä / Kalpean Iidan tango / Toukon Mumman polska / Ruusu pelimannille / Kovelahden masurkka / Alakrunnin Oskarin sottinen / Polkka Houtskarista / Ilta Volgalla / Albin sottiisi / Hongiston Jussin polkka / Saunamummon sottiisi / Menuetti Oravaisista / Merisimpukka / Isäukon polkka / Isojärvi-valssi / Käpylän poikaan viinapolkka / Vanha sävelmä Kreikasta / Pelimannin yö

Ahkerasti maamme festivaaleilla soittava kollektiivi Länsirannikon pelimannit puski tovi sitten ilmoille ensilevynsä, joka sai nimekseen "Ruusu pelimannille". Länsirannikon pelimannit siksi, että yhdenkään paikkakunnan nimi ei kuvaisi riittävästi ryhmän kattamaa seutua: Pori, Ikaalinen, Pomarkku, Merikarvia, Turku ja Siikainen! Kokoonpano toimii Toivo Viikilän vakaassa ohjauksessa.

Yhtye on saanut (ainakin legendan mukaan) alkunsa Heikki Lahden mandoliinikursseilla ja tämä kyllä kuuluu pelimanniporukan soittimistossa. Kaikkiaan yhdentoista soittajan joukosta löytyy peräti neljä mandolinistia - aika paljon ei-mandoliiniorkesterille. Muita soittimia ovat harmonikat, huuliharppu, viulu, alttoviulu ja kontrabasso. Periaatteessa siis Länsirannikon pelimannit kantaa ehkä yleisimmän pelimannikokoonpanon kaavaa vahvistettuna muutamalla mandoliinilla. Oikein näytön paikka tällä kahdeksankielisektiolla on "Vanhassa sävelmässä Kreikasta".

Levyn nimikappale saa kauniin tulkinnan Länsirannikon pelimannien käsissä, laulusolistina on kaunisääninen haitaristi Johanna Kallioniemi. Valsseissa ja muissa tunteellisissa kappaletyypeissä tämä ryhmä onkin parhaimmillaan. Nopeammissa kappaleissa tuntuu välillä olevan tiettyä innokkuuden puutetta ja luvattoman paljon haparointia levytetyksi materiaaliksi (valitettavin esimerkki on "Käpylän poikaan viinapolkka"). Esimerkiksi polkat ovat laiskoja, vaikka sinällään taidokkaasti soitettuja. Muutenkin tempoja voisi nopeuttaa - paitsi siis valsseissa. Huumoria toki löytyy. Paras esimerkki tästä on "Saunamummon sottiisi", jonka sopivasti sijoitetut sihahdukset herättävät saunomishalut ainakin tässä miehessä. Onko tuo ääniefekti yhtyeen keksintöä vai sovittajaksi mainitun Eero Lahden? Ainoana yhtyeestä säveltäjänä on kunnostautunut johtaja Toivo Viikilä, jonka sävellys "Merisimpukka" komeilee levyn loppupuolella.

En kyseenalaista orkesterin asemaa festivaalien keskivertoa parempien esiintyjien joukossa. Toivottavasti palautteeni auttaa yhtyettä ponnistamaan yhä kauemmas keskinkertaisuuden alhosta. "Länsirannikolta suurelle aavalle" olkoon yhteen uusi motto!

Juho Koiranen


Myllärit
The 10th Spring, Live in Petrozavodsk 30.03.2002
MCR-001-2002

Kiberä / Saaren synty / Tammi vihanda pilvi + Tuulen ukko / Spinning Wheel / Merchant / The Soldiers Were Returning / Jet!!! (Reindeers are Better!!!) / Onni Poika / Holy Night/ Meidän kylä + Pajol istun, pajol astun

Petroskoin menokone Myllärit palkitsee kaikki faninsa sangen tasokkaalla live-levyllä. Petroskoin keväässä äänitetty konsertti antaa aika kattavan kuvan orkesterin nykytilasta, varsinkin sen uudesta kokoonpanosta. Samalla se juhlistaa yhtyeen kymmenvuotista taivalta.

Kuten siis edeltä kävi ilmi (niille, jotka eivät sitä vielä tienneet), Mylläreiden riveissä on hiljattain tapahtunut melko radikaaleja muutoksia. Yhtyeen uudeksi keulahahmoksi on noussut jo aiemmin Arto Rinteen kanssa etulavaa jakanut Leo Sevets (laulu, jouhikko, huilu, kantele, kitara). Rinteen siirryttyä toisiin haasteisiin Sevets on tuonut myös yhtyeen sovituksiin ja ohjelmistoon yhä voimakkaamman panoksensa, siinä missä sovituksista vastaa ja ryhmää edelleen johtaa kitaran varteen palannut Alexandr Bykadorov. Basson kaulaa koettelemaan on löytynyt uusi mies Roman Ershikhin ja haitarin kanssa painimaan puolestaan Andrei Brazevitch. Keikkakokoonpanosta väistynyttä Sergei Zobnevia kuullaan kylläkin haitaristina vielä tällä levyllä. Rumpali Andrei Lukin on lunastanut paikkansa jo kahdella aiemmalla levyllä ja viulisti Tatyana Umnyakova taitaa olla ainoa alkuperäisjäsen, joka ei ole soitintaan vaihtanut koko yhtyeen olemassaoloaikana.

Myllärit on selvästi monipuolistunut kappalevalikoimassaan ja valtaosa tämän cd:n kappaleista onkin ennenjulkaisemattomia. Vaikka jokainen sävelmä on "ajettu myllyn läpi", on niissä selviä ominaispiirteitä, jotka poikkeavat toisistaan. Ottakaapa vertailuun esim. joikutyyppinen "Jet!!! (Reindeers are Better!!!)", aloituskappale "Kiberä" ja uusi versio jo "In the Light of the White Night"-levyllä olleesta "Onni Poika"-sävelmästä. Erittäin komea on myöskin "Holy Night", joka jää soimaan päähän kirkonkelloineen kaikkineen.

Siinä missä Myllärit edustaa aluettaan eli Karjalan autonomista tasavaltaa, on se myös erittäin kansainvälinen. "The Soldiers Were Returning" yllättää reggae-meiningillään, kun taas "Spinning Wheelin" polska-/valssipoljento miellyttää korvaa muuten tasajakoistahtilajivoittoisen musiikin äärellä. Valtaosa materiaalista on trad-osastoa, mutta Leo Sevets on saanut ihan kiitettävän määrän sävellyksiään levyn ohjelmistoon. Parista kappaleesta vastaa "Deda" Bykadorov.

Sanotaan, että kukaan ei ole seppä omalla maallaan, mutta Mylläreillä tuntuu ainakin suosionosoitusten voimakkuudesta päätellen menevän hyvin. Konserttiäänitys toimii muutenkin hyvin Mylläreiden tapauksessa, joka on ehdottomasti parhaimmillaan lavalla. Ilo silmälle ja korvalle - kymmenen vuoden kokemuksella.

Juho Koiranen


Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille

Vauvan vaaka on kahden kirjan ja äänitteen muodostama kokonaisuus. Runokirja, "Vauvan vaaka - leikkiloruja ja runoja vauvoille", ilmestyi ensimmäisenä, jo vuonna 1995. Runojen tunnelmista on nyttemmin syntynyt äänite ja kirja, jossa on laulujen nuotit sekä lauluihin sopivia leikki-ideoita. Vauvan vaa'an runot ovat Hannele Huovin, sävellykset Soili Perkiön ja kuvitus Kristiina Louhen.

Vauvan vaaka sisältää 20 laulua, joita äänitteellä esittävät Kuisma Eskola, Heikki Kangasniemi, Maija Karhinen, Liisa Matveinen, Hannu Oskala, Soili Perkiö ja Sakari Seppälä. Lauluosuuksista vastaavat enimmäkseen Maija Karhinen, Liisa Matveinen sekä Ahti Paunu. Vauvan vaa'an sointimaailmaa leimaa toisaalta pehmeys ja rauhallisuus, toisaalta värikkyys ja yllätyksellisyys. Levyllä soi yli kolmekymmentä soitinta hanurista jouhikkoon, yläsävelhuilusta afrikkalaiseen sormipianoon ja kanteleesta sadeputkeen. Keskeisessä asemassa ovatkin lyömäsoittimet, josta loihditaan milloin minkäkinlaisia rahinoita, kopinoita ja suhinoita. Mielikuvitusta kiihottavat äänimaisemat pääsevät oivallisesti esille ilmavien sovitusten ansioista.

Levyn lauluista noin puolet on reippaampia, marssimiseen, sylissä köröttelyyn tai vaikkapa konttaamiseen houkuttelevia. Toinen puoli materiaalista on rauhallisempaa; lauluja, jotka sopivat esimerkiksi katseluleikkien tai hieronnan taustalle. Kolmijakoiset sävelmät taas voivat rytmittää hiljaa keinahtelevaa tanssia tai tuudittaa uneen. Kiehtovien sointien ja värien lisäksi levyllä ihastuttaa luonteva rytminkäsittely. Musiikki sykkii ja hengittää joka hetki oli kyse sitten hitaammasta tai vauhdikkaammasta menosta. Tempot ja rytmit ovat niin eläviä, että musiikin liikkeen tuntee hengityksensä rytmissä, sydämensä sykkeessä, verensä virtauksessa.

Vauvan vaaka on viehättävä levy myös aikuisen näkökulmasta. Laulut painuvat helposti mieleen, mutta aitoina ja rehellisesti esitettyinä ne varmasti kestävät runsastakin kuuntelua. Laulu- ja leikkiohjekirjan ideat tuntuvat vakuuttavilta, eivätkä vähiten siksi, että taustalla tuntuu olevan kansanperinteen tuntemuksen lisäksi runsaasti tietoa lapsen kehityksestä. Vauvan vaa'an ohjaamana pienen ihmisen tutustuminen maailmaan käy varmasti taas vähän helpommin ja hauskemmin.

Marjo Jääskä