Etelästä tuulee
UMCD-599

Väinö vossikan kyydissä / Paimenlaulu Uudeltamaalta / Kårböle vals / Kaksi masurkkaa Nurmijärveltä / Reisu Helsingissä / Sörkan nurkilta / Kihlajaisjenkka / Mesiangervo / Brudmarsch / Akselin ja Elinan häävalssi / Mustan aukon tango / Yyterin jenkka / Kun tanssii Lambeth Walkia, suonissa ei ole kalkkia / Die Reize nuch Amerika / Merimies / Bulgarian store / Jimmy banjoaan hän soittaa / Russkaja metelitsa / Kanteleen toinen soitto / Tuure Niskasen jenkka n:o 1 ja Hultiahon sotiisi

Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys juhlistaa 30-vuotista taivaltaan Etelästä tuulee -äänitteen muodossa. Levyllä soittaa ja laulaa 20 yhtyettä. Esiintyjien yhteismäärä on yli 160 ja mukana on sekä harrastajia että ammattilaisia. Monet kokoonpanoista ovat tuttuja omien levyjensä kautta tai muista yhteyksistä, kuten Kaustisen festivaaleilta. Uusmaalaista musisointia esittävät esimerkiksi Leikarit, Hätäset, Mr. Mäläskä ja Shaika Balalaika.

Etelästä tuulee -levyn välityksellä on mahdollista tutustua niin vanhempaan kuin uuteen, sävellettyyn kansanmusiikkiin. Helsingin tulevien 450-vuotisjuhlien hengessä levylle on lisäksi valittu mukaan muutamia Helsinki-aiheisia laulelmia.

Ei ole vaikeaa arvata, että kahdenkymmenen erilaisen yhtyeen marssittaminen samalle levylle aiheuttaa sillisalaatti-ilmiön. Tämän takia levyä ei kuitenkaan kannata jättää kuuntelematta, sillä Etelästä tulee todella iloisesti. Toisiinsa istuvat yllättävän hyvin esimerkiksi Ellin boksista ja paljosta muustakin kertova laulelma Sörkan nurkilta (Sakarat) ja intiimi Mustan aukon tango (Mr. Mäläskä) tai perinteinen jenkkajytkytys Kihlajaisjenkka (Esbo Spelmanslag) ja slaavilaisesti veikistelevä Russkaja metelitsa (Shaika Balalaika).

Äänitteen aloittaa Leikareitten esittämä Väinö vossikan kyydissä. Sen rehti pelimannimeininki vetää kuuntelijaa heti mukaansa, ja Leikareitten varmaotteisesta soitosta voi nauttia ilman pelkoa musikanttien puolesta. Viehättävä esitys on myös seuraava raita Paimenlaulu Uudeltamaalta, jossa esiin pääsee ilmeisesti Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen nuorinta joukkoa. Hännänhuiput laulavat ja soittavat keskittyneesti ja paimenlaulun tulkinta herkistää paatuneimmankin korvan.

Muita havahduttaneita esityksiä ovat esimerkiksi Thalamus-yhtyeen esittämä Bulgarian store, jonka rytmiikka herättelee sopivasti peruspoljennoissa puutuneita korvia sekä Mr. Mäläskän vähäeleinen, mutta piilokiihkeä Mustan aukon tango. Levyn päättää Kesäpelimannien soittama Tuure Niskasen jenkka n:o 1 ja Hultiahon sotiisi. Ympyrä sulkeutuu, ja laulelmien, bulgarialaisrytmien ja slaavilaisen herkistelyn jälkeen palataan jälleen peruspelimannisoittoon.

Etelästä tuulee on kiinnostava läpileikkaus uusmaalaisesta kansanmusiikin harrastamisesta, ja se on sopiva dokumentti vuoden 1999 tilanteesta. Tulevaisuudessa nähdään, minkälaisilla tuulilla uusmaalaiset seilaavat kolme seuraavaa vuosikymmentä.

Marjo Jääskä




Kantelekirkko
IMU-CD 991

Alkusoitto / Alkuvirsi 200 / Introitus / Synnintunnustus / Herra armahda / Synninpäästö / Kunnia / Kiitosvirsi 135 / Vuorotervehdys ja rukous / Epistola / Virsi 600 / Evankeliumi / Uskontunnustus / Saarnavirsi 307 / Saarna / Musiikkia / Virsi 125 / Vuorotervehdys / Yleinen esirukous / Isä meidän / Vuoroylistys / Herran siunaus / Virsi 552 / Virsi 332 / Päätössoitto

Kantelekirkko on jumalanpalvelus, jonka musiikkiosuudet soitetaan kanteleilla. Ensimmäinen kantelekirkko toteutettiin Ylivieskan kirkossa vuonna 1993. Kantelekirkko on myös vieraillut eri puolilla Suomea, ja silloin paikallisia soittajia ja laulajia on kutsuttu mukaan musisoimaan.

Kantelekirkko-levyllä Kalajokilaakson kanteleyhtyettä johtaa Sinikka Kontio ja esiveisaajina toimii kolme herännäismiestä. Vaativammat solistiset osuudet soittaa kanteleduo Sinikka ja Matti Kontio.

Levy on ilmeisesti valmistettu esikuvaksi muille kantelekirkkoja järjestäville. Varsinaisena äänilevynä se ei toimi. Mukana on puheosuuksia, ja välillä on tunne kuin vain kuuntelisi tavallista radioitua jumalanpalvelusta. Kantelekirkon kehittely on mielestäni vielä kesken. Eikö perinteistä jumalanpalvelusta voisi muunnella paljon enemmän?

Levyn ehdoton helmi on vuodelta 1701 peräisin oleva virsi, jonka Sinikka Kontio laulaa yksinään ilman säestystä. Esitys on yksinkertaisuudessaan koskettava. Kontio voisi mennä minne päin maailmaa vain kansanmusiikkifestivaaleille esittämään tämän virren. Jos hän pistäisi mustan huivin kaulaansa, kävelisi hartaasti mikrofonin luokse ja antaisi virren soljua kuuntelijoitten korviin, vaikutus olisi taattu. Yksinkertaisuushan on usein kaikkein puhuttelevinta.

Hannu Virtanen




Leena Joutsenlahti
Makale
OMCD 84

Pollonesse / Valssi / Viime / Yksi ruusu / Tie / Pluus / Kariitti / Sähköpaimen / Marian laulu / Makale / Toinen tie

Niekusta tunnettu Leena Joutsenlahti tarjoaa Makale-levyllään mahdollisuuden tutustua arkaaiseen sävelmaisemaan. Makale sisältää puhallinmusiikkia, jonka vivahteet, tunnelma ja koko estetiikka on peritty paimentytöiltä ja sarvia soittavilta talonpoikaisnaisilta. Pääosassa äänitteellä soivat Joutsenlahden itsensä soittamina esimerkiksi nokkahuilut, puusarvi, paimensoittu sekä puu- ja pitkähuilu. Lisäksi muutamilla raidoilla vierailee yhteensä kymmenkunta muusikkoa, jotka soittavat muun muassa harmonia, viulua, kitaraa, kanteletta, lepenelautaa ja cahónia.

Makalen keskeinen elementti on muuntelu. Heikki Laitisen luonnehdinnan mukaan Makale on ²loputtomia muunnelmia ilman teemaa, melodian kaarroksia syvällä soivan perussävelen yllä². Teemattomuuden ja muuntelun kiehtovin piirre on minusta jatkuvuus. Eri kappaleet limittyvät ja kietoutuvat toisiinsa. Ne kaikki ovat yhtä ja samaa musiikkia, jossa alku ja loppu menettävät merkityksensä. Musiikin katkeamaton virta imaisee kuulijan mukaansa, sen kutsu on vastustamaton.

Levy on kauttaaltaan täynnä hienoja sävyjä, mutta muutamia raitoja haluan mainita erikseen. Äänitteen avauskappale Pollonesse on raikas ja tanssillinen kädenojennus kuulijalle. Alttonokkahuilun soundi on pehmeä ja rentouttava, eikä yllättävimpiä ratkaisuja heitetä tiskiin vielä tässä vaiheessa. Vaikuttava kappale on myös Viime, joka soi lempeänä ja kaipaavanakin. Sopraanonokkahuilun kuvioille pohjaa luovat Eero Grundströmin harmonin staattiset perusäänet ja Hanni-Mari Turusen viululla soittamat kommentit. Viime aktivoi minun henkilökohtaisessa mielikuvastossani ilta-auringon punaaman niittymaiseman, jossa metsän reunassa ehkä erottuu haaveilevan paimentytön hahmo. Mitähän sinun kuvakertomuksessasi näkyisi?

Levyn linjaan sopivan maanläheisiksi koen Leena Joutsenlahden itsensä laulamat raidat Yksi ruusu ja Marian laulu, jonka teksti on Jukka Larssonin teoksesta Viettelijä. Joutsenlahden äänen karheus ja rosoisuus tukee mielenkiintoisesti tekstien sanomaa; halu onkin usein karheaa, mutta Marian laulu osoittaa, ettei kaipauksenkaan aina tarvitse olla ylävireistä hentoa haikailua. Yksi ruusu -kappaleessa kuulija saa oivan oppitunnin muuntelun perusteista. Laulun toki tunnistaa siksi vanhaksi tutuksi yhdeksi ruusuksi, mutta Joutsenlahti ei esitä sitä sellaisenaan, koulujen laulukirjaversiona, vaan hienovaraisesti laulaa joitakin säveliä toisin. Pieni on paitsi kaunista, myös tehokasta.

Makale-levyllä on vahva arkaaisuuden maku siitä huolimatta, että vain muutama kappaleista on trad.-alkuperää. Alkuajan tuntua alleviivaa jännittävästi modernin musiikkiteknologian tuottamat sävel- ja sounditaustat. Vanhan ja uuden yhteinen kosketuspinta antaa mielikuvitukselle mahdollisuuden vapaaseen lentoon. Tämä on jälleen niitä levyjä, joita kuunnellessa jokaisen ihmisen mielessä varmasti kulkee erilaisia kuvia ja soi erilaisia säveliä riippuen siitä, mitä on elämässään kokenut, mitä nähnyt ja mitä kuullut.

Marjo Jääskä




Liisa Matveinen & Tellu Virkkala
Mateli
KICD 64

Mateli / Tavi I / Katri / Rauankarva rakkahani / Kaalikkainen / Kaunokaiset / Umpilampi / Tavi II / Viluvatsa / Humala / Käki / Jauhaja / Tavi III

Liisa Matveisen ja Tellu Virkkalan laululevy sisältää 13 laulua, joista yhdeksän on Liisa Matveisen sävellyksiä ja kolme perinnesävelmää. Laulujen runot on kaikki merkitty ylös Mateli Kuivalattarelta (1771-1846). Mateli esitti runonsa aikanaan perinteenkerääjille laulamalla, mutta yhtään sävelmää ei ole säilynyt.

Uusi levy on ennen kaikkea Liisa Matveisen voimannäyttö. Hän muutti Etelä-Suomesta takaisin Pohjois-Karjalaan Ilomantsiin vuonna 1995. Muutto vaikutti Mateli-produktion syntyyn. Liisa toteaa, että mitä kauemmin hän on naisen elämää elänyt sitä läheisemmiksi Matelin runot ovat hänelle tulleet. Kynnys tarttua runoihin oli kuitenkin korkea, mutta vuosien myötä hän rohkaistui toteuttamaan unelmansa. Yhteistyö Tellu Virkkalan kanssa alkoi Tellun Suden aika -levyllä.

Laulut on esitetty hyvin perinteisessä muodossa joko kokonaan ilman säestystä tai sitten kanteleitten ja jouhikon tukemana. Ilomantsin runonlaulajien pirtissä kuultuna konserttina kokonaisuus olisi varmasti vavahduttava kokemus. Hyvin laulut toimivat myös levyllä. Liisan ja Tellun äänet tukevat toisiaan, ja lauluissa on paljon rytmistä ja melodista vaihtelevuutta. Mukana on muutama laulu, jotka kannattaisi jossain vaiheessa toteuttaa myös suuremmalla kokoonpanolla. Tämäntyyppinen musiikki jää nykyisin helposti huomiotta. Hedningarna-saundilla laulut saattaisivat saada paljon enemmän kuulijoita.

Erityisen kiitoksen ansaitsevat Ritva Talvitien soittamat jouhikko-osuudet. Tallarissa työkseen soittava Talvitie lienee Suomen osaavin jouhikonsoittaja.

Hannu Virtanen




Musicat
Morsiamen itkua
MUSCD-001

Morsiamen itkua / Kesäaamun valssi / Tytöt ja pojat samasta kylästä / Satiaisen polska / Gonglåt / Vanhaa jatsia / Semmonen tämmönen / Rosemary Brown / Finkt Ovan på / Keuruun ympyriäinen / Amerikan marssi / Palokan polkka / Mustarastas - Rempallaan / Vanhalla tervahaudalla / Jos oisinŠ / Pyhäaamu temppelissä / Hengellinen soitto Kuortaneelta / Älgen / Hiljainen polska / Hei lumpun, lumpun / Koputuspolkka

Kyllä ne nuoret osaavat! Palokkalainen kansanmusiikkiyhtye Musicat on koonnut hyvin perinnetietoisen levyn Erkki Hiekkavirran ohjauksessa. 12-18-vuotiaista nuorista koostuva ryhmä soittaa julkaisullaan niin Konsta Jylhää, Otto Hotakaista kuin Trad.-ohjelmistoakin. Ulkomaista vaikutusta edustaa Pat Shulman Svavin Rosemary Brown. Levyltä on jätetty tietoisesti pois monille nuorille tyypillinen kansanmusiikin uudistaminen ja kokeilu, mutta rempseys ei ole siitä kärsinyt yhtään. Nuorekas tatsi tavoitetaan kappalevalinnoilla ja soittojärjestyksellä. Esimerkiksi nopea polskalaulu Finkt Ovan på (vai Flinkt Ovan på, kuten levyllä lauletaan) heti rauhallisen Rosemary Brownin jälkeen yllättää todennäköisesti tarkkaavaisimmankin kuulijan.

Hyvä asia on myös eri kappaleissa soittavien vaihteleva lukumäärä, mikä vähentää entisestään kiekon tasapaksuutta. Yleensä Musicoissa soittaa 15 nuorta sekä ohjaajansa Erkki Hiekkavirta, mutta esimerkiksi Kalle Keltakankaan sooloesitys Keuruun ympyriäinen ansaitsee erityismaininnan. Toisaalta viulistit olisivat ansainneet kokonaisen kappaleen, joka olisi ollut selvästi heidän soolonsa - olihan hanuristeillakin niitä peräti kaksi. Esimerkiksi Gonglåt olisi toiminut oikein hyvin pelkillä viuluilla soitettuna.

Sovitukset ovat taidokkaasti ja varmalla otteella tehtyjä, mutta jäin kaipaamaan ainakin joidenkin trad.-kappaleiden sovittajatietoja. Lisäksi olisi mukava tietää, mitä muita lauluja Hei lumpun, lumpun -sikermässä nimikappaleen lisäksi oli. Kaiken kaikkiaan Musicoiden esikoislevy on leppoisaa kuunneltavaa niin vanhasta kuin uudemmantyylisestäkin kansanmusiikista pitäville.

Juho Koiranen