Kiperä on helsinkiläinen tanssi- ja musiikkiryhmä, joka toimintansa alusta asti on pyrkinyt uudistamaan kansantanssia. Uudistamiseen on liittynyt myös tanssia säestävien muusikoiden aseman uudelleenarviointi. Kiperän musiikkiryhmä ei koskaan ole jäänyt taustalle pelkkään säestäjän rooliin, vaan on ollut tanssijoiden kanssa tasavertaisena luomassa tanssi- ja musiikkitaidetta.
Kiperän CD Nousu ja uho on eräänlainen läpileikkaus ryhmän alkutaipaleelta. Sävelmiä kuullaan kuudesta produktiosta vuosien varrelta, vaikkakin uudempaa materiaalia esitellään eniten. Levy kuitenkin toimii kokonaisuutena, eikä missään vaiheessa tule ajatelleeksi, että kuunteleekin oikeastaan vain näytepaloja, jotka alunperin eivät ole liittyneet toisiinsa.
Kiperän musiikki on tehty tanssittavaksi, sen aistii heti. Soittajat tarttuvat rytmeihin riuskasti, kappaleet rullaavat luistavasti ja hitaidenkin sävelmien sykintä tuntuu sisäelimissä asti. Voi uskoa, että tanssijoiden on helppo tempautua näin svengaavan musiikin mukaan, tai suorastaan hurmioitua siitä.
Kuvittelisi, että tanssiteosten musiikissa kutkuttavimmat palat ovat vauhtikappaleita, mutta ainakin tällä hetkellä levyn hitaammat sävelmät kuulostavat minusta parhailta. Pidän paljon Maija Karhisen sävellyksestä Kaiho. Hanurin toistuva sävelaihe nitkuttaa kuuntelijan irti tästä hetkestä, ja mieli sukeltaa kohti syvyyksiä, ulos arkipäivästä. Kappaleessa konkretisoituu ihmisluontoon kuuluva kaipuu elää toisin kuin elää. Se on kaihoa jonnekin, jota ei (enää) ole.
Korkeuksiin kuulijan nostaa myös Himlens polska. Sävelmä alkaa koruttomasti hanurin esittelemällä melodialla ja laajenee sitten viulun, basson ja lyömäsoittimien mehustamana syvään notkahtelevaksi polskaksi. Reilu keinunta ei kuitenkaan runno alleen kevyttä ja materiasta piittaamatonta leijumisen tunnetta.
Levyn dramaturgia toimii hienosti ja erityisesti aloitus- ja päätössävelmät on valittu onnistuneesti. Avauskappaleessa, Maija Karhisen sävellyksessä Vant¹tuut, pyöritetään muutamaa lyhyttä melodianpätkää edestakaisin ja kokonaisuus soi härnäävänä ja äärimmäisen houkuttelevana. Tällaista kutsua ei voi vastustaa. Levyn päättää sävelmä Ilonpito. Kappale on kahdeksan ja puoliminuuttinen musiikillinen kuva illanvietosta. Hillitty esitys luo vaikutelmaa juhlien loppupuolesta, ilonpito kuulostaa jo vähän väsähtäneeltä, sellaiselta aamuyön touhuilulta. Realistinen näkemys hauskanpitoon ja sopiva päätös levylle.
Marjo Jääskä