Kangasalan Balladipelimannit:
Kaarina ja Napoleon
BAPECD-2
Ransiisi / Kun poijaat ne lahdella / Masurkka / Polkka K.S. / Syksyllä synkillä pimiöillä öillä / Svenska skarpskyttmarsch / Vanhanpiian valitus / Kevätsoittovalssi / Eino Salon jenkka / Kun sinä kultani meillen tulet / Heila heilutti hattuansa / Mustalaisten kansallistanssi / Napoleon I:n alppienylimenomarssi / Täällä iloitaan, täällä riemuitaan / Möhkölän sottiisi / Keson sepän polkka / Kuussalon Kaarina / Örlingin polkat / Sottiisipotpuri / Köyrän tango
Kaarina ja Napoleon on Kangasalan Balladipelimannien CD-levy, joka samalla juhlistaa yhtyeen kaksikymmentäviisivuotista taivalta. Äänitteelle on kerätty kangasalalaista kansanmusiikkia niin paikkakunnan soittajilta ja laulajilta, vanhoista nuottikirjoista kuin yhtyeen alkuperäisjäsenten, Eero Raukolan ja Toivo Mäen muististakin.
Yhtyeessä soittaa yksitoista jäsentä, joista viisi on ollut mukana parikymmentä vuotta tai kauemmin.Peruskokoonpanon säilyminen samana vaikuttaa tietysti soittoon. Tuttujen ihmisten kanssa musisointi sujuu luontevammin ja monet asiat loksahtavat paikoilleen ilman suullisia sopimuksia. Pitkä yhteinen historia kuuluu myös levyltä. Esitykset rullaavat rennosti, eikä rytmi pahemmin onnahtele.
Sovituksista suurin osa on Leenamaija Raukolan sommittelemia, muutamien kappaleiden ideointiin on osallistunut koko yhtye. Ensimmäisenä sovituksissa kiinnittää huomiota niiden kuulauteen. Musiikkia ei ole tukahdutettu liian paksulla soinnilla, eikä soittimia ole ängetty liikaa yksittäisiin kappaleisiin. Toisaalta ilmavat sovitukset tekevät sävelmät vaativiksi soittaa, sillä paljaat sovitusratkaisut eivät anna pieniäkään lipsahduksia anteeksi. Onneksi huteja sattuu varsin harvoin.
Kaarina ja Napoleon -levy toimii kokonaisuutena oikein hyvin. Kuulijan korva ei puudu, sillä kappaleet ovat riittävän erilaisia. Myös sävelmien järjestys on suunniteltu hyvin; instrumentaali- ja lauluesitykset vuorottelevat sopivasti, ja tunnelmat vaihtuvat balladin haikeudesta polkan rempseään meininkiin.
Erityisesti täytyy mainita levyn tekninen toteutus. Valitettavan usein harrastajapoppoiden äänitteet kuulostavat ankeilta ja suttuisilta. Balladipelimannit ovat kuitenkin onnistuneet äänittäjän valinnassa, ja Juuso Nordlundin korvan ja käden jäljiltä musiikki soi selkeästi. Eri soittimet erottuvat vaivatta toisistaan, ja kokonaissointi on tasapainoinen ja kiinnostava. Kaarina ja Napoleon on oiva dokumentti yhtyeen toiminnasta; kyllä tätä levyä kehtaa kuulijoille tarjota.
Marjo Jääskä