Petri Ikkelä
Accordions, Bandoneon, Concertina
FAICD-14
Nuoruusmuistoja / Katrilli Aunuksesta / Sähinäsampa aamu-unisella järvellä / Kolme kuvaelmaa concertinalle ja jousikvintetille: Vaellus, Pyöräilyä, Romanssi / Hambo-masurkka / Elämäni tarinoita / Kierosilmäinen kameli ja Tönnö / Lágrimas / Unihiekkaa
Harmonikkainstituutti ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto ovat yhdessä julkaisseet levyn, jossa Petri Ikkelä soittaa harmonikkoja, concertinaa ja bandoneonia. Äänitteen tarkoituksena on ilmeisesti esitellä paitsi erilaisia harmonikansukuisia soittimia, myös Petri Ikkelän monipuolista muusikkoutta.
Kansilehdykässä mainitaan, että levy on julkaistu Lasse Pihlajamaan 80- ja Heikki Valpolan 50-vuotisjuhlavuonna. Kuuluisa harmonikkaguru Lasse Pihlajamaa on levyllä säveltäjänä näyttävästi esillä; melkein puolet äänitteen raidoista on hänen säveltämiään. Mukaan on jopa kelpuutettu lähes puhki kulunut Nuoruusmuistoja. Heikki Valpola puolestaan esiintyy levyllä säveltäjänä, sovittajana ja orkesterinjohtajana.
Levyn materiaali on melko kirjavaa, enkä oikein löytänyt minkäänlaista punaista lankaa. Lasse Pihlajamaan viihdesävellysten lisäksi levyllä on muun muassa kansanmusiikiksi luokittuva Katrilli Aunuksesta sekä lähinnä kevyen klassisen osastoon menevä Heikki Valpolan teos Kolme kuvaelmaa concertinalle ja jousikvintetille. Viihdeharmonikkamusiikin ystäviä tämä hajanaisuus tuskin haittaa, ja voihan piirrettä aina puolustaa monipuolisuudella.
Pihlajamaan Hambo-masurkkaa ja Valpolan sävellystä lukuunottamatta kaikki sovitukset ovat Petri Ikkelän. Sovituksissa on ilmeisesti pyritty välttämään kaikkein kuluneimmat tavanomaisuudet, ja siinä onkin onnistuttu. Suureksi osaksi ideat ovat melko näppäriä, mutta välillä tuntuu, että erikoisuudet ja koukut nousevat jotenkin itsetarkoitukseksi, ja siitähän tulee kuulijalle aina kiusallinen olo.
Kiinnostavin kappale levyllä on ehkä Valpolan kolme kuvaelmaa... Musiikki lipuu rauhoittavasti eteenpäin, ja sävelmät voisi kuvitella jonkin mukavan ja leppoisan elokuvan taustalle. Jousikvintetti soi milloin viileästi, milloin iloisesti, ja kokonaisuus on ihanan valoisa ja positiivinen. Heikki Valpola on tämän tyyppisen musiikin ehdottomia huippuja.
Levyn päättää Pikku Kakkosen iltasadusta tuttu Jukka Siikavireen sävellys Unihiekkaa. Kappale on sijoitettu viimeiseksi varmaan pieni vihjaus ja toive mielessä. Olisihan kivaa jos kuulija rentoutuisi levyn parissa, ja musiikki toimisi unihiekan tavoin.
Marjo Jääskä
4/96 SISÄLLYS: